Koronavirus on riski nuorten yksinäisyyden lisääntymiselle

Ystävyys- ja kaverisuhteet sekä kokemus osallisuudesta ja yhteisöllisyydestä ovat nuorten hyvinvoinnin perusrakenteita. Kun koulua käydään etänä, harrastukset ovat tauolla, nuorisotilat suljettu ja ryhmäkokoontumisia pitää välttää, saattaa nuorten yksinäisyys lisääntyä. Poikkeustilan on todettu aiheuttavan ahdistusta ja pelkoja. Erityiseksi huoleksi on nostettu riski syrjäytymiselle, kun nuorille kohdennetut palvelut ja toiminnot eivät ole saatavilla. Yksinäisyys altistaa myös stressille, masennukselle ja muille mielenterveyden ongelmille.

Koronatilanne saattaa myös eriarvoistaa: kaikilla nuorilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia osallistua verkko- tai sosiaalisen median palveluihin, mikä eristää nuoret yhteisöistään tehokkaasti.

Sosiaalisten suhteiden ylläpitämisen ja yhteisöllisyyden vahvistamisen merkitys hyvinvoinnille, jaksamiselle ja oppimiselle on huomattava. Poikkeustilassa ne vaativat erityistä huomiota. Kaikki nuoret eivät reagoi eristäytymiseen samalla tavoin, ja tilanteeseen sopeutumiseen vaikuttavat nuoren tunteet, taidot ja olemassa olevat sosiaaliset verkostot. Myös perhetilanteella ja huoltajien tuen mahdollisuuksilla  on vaikutusta hyvinvointiin ja sopeutumisprosessiin.

Poikkeusolot kuormittavat erityisesti niitä nuoria, joiden sosiaaliset suhteet ovat lähiympäristön, -yhteisön ja harrastusten sijaan rakentuneet ensisijaisesti vain koulun kaverisuhteille. Tilanteen suhteen parhaimmassa asemassa taas ovat ne nuoret, joiden kaverisuhteet ovat jo ennen koronaviruksen aiheuttamaa eristystä olleet hyviä. Heillä on mahdollisuus ylläpitää sosiaalisia suhteitaan joko oma-aloitteisesti tai huoltajiensa tukemana vapaa-ajallaan ja koulun etäopetuksen tarjoamin keinoin.

Nuorten mukaan tukipalvelut ovat muuttuneet suurelta osin satunnaisiksi yhteydenotoiksi, lyhyiksi puheluiksi tai chat-keskusteluiksi. Tapaamisia ja kohtaamisia ei juurikaan järjestetä. Kuntouttava työtoiminta, koulutukset ja kurssit sekä muut ryhmätoiminnot ovat muuttuneet verkkotyöskentelyksi tai peruuntuneet kokonaan. Tämä tullee lisäämään erityisesti nuorten yksinäisyyden tunnetta ja mielenterveyden haasteita.

Nekin, jotka elävät yksin omasta päätöksestään, saattavat nyt tuntea itsensä yksinäisiksi, kun koronarajoitukset rajoittavat vähäistäkin sosiaalista elämää. Sosiaalinen kanssakäyminen on yksi ihmisen perustarpeista. Ihminen on lajina jäänyt henkiin, koska se on laumassa osannut selviytyä ja hakea turvaa toisista.

Lauman ulkopuolelle jääminen ei tunnu luontaiselta, mukavalta eikä turvalliselta – yksinäisyyden tunne on siis luonnollinen reaktio silloin, kun kontakteja ei ole.

Myös parisuhteessa tai ystäväporukassa voi tuntea olonsa yksinäiseksi erityisesti poikkeusolosuhteissa, mutta kaikkein haavoittuvimmassa asemassa ovat nuoret, jotka ovat kokeneet yksinäisyyttä ja mielenterveyden ongelmia jo aiemmin. Ne, jotka ovat ponnistelleet yksinäisyydestä eroon, mutta joutuvatkin nyt palaamaan yksinäisyyteen: yksinäisyys saa ajatukset pyörimään kehää ja negatiiviset, ahdistavat ajatukset valtaavat mielen. Tämän seurauksena nuori passivoituu eikä osaa lähteä ulos, löydä tekemistä tai selviä koulusta ja arkisista toiminnoista.

Yksinäisyyteen ja sen aiheuttamiin tunteisiin ja ”oireisiin” pitää puuttua. Yksinäisyyteen puuttuminen parantaa nuorten sosiaalista hyvinvointia ja edistää psyykkistä terveyttä. Ennaltaehkäisyn ja varhaisen tukemisen kannalta keskeistä on kiinnittää huomiota lasten ja nuorten asenteisiin sekä käyttäytymiseen toisiaan kohtaan. Kaikki aikuiset voivat auttaa. Tämän lisäksi kannattaa hyödyntää nuorille suunnattuja verkkopohjaisia tukipalveluita, joita on koottu muun muassa ANKKURI-hankkeen ajankohtaiseen uutiseen.

 

Ankkuripaikalla

Minna Salakari

projektipäällikkö