Tutkittua: Terveydenhoitaja jää ammattiin opiskelijoille etäiseksi

Turun ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelijat Ida Kurtti ja Liisa Mäenpää kartoittivat opinnäytetyössään terveydenhoitajan työnkuvaa ammatillisessa oppilaitoksessa. Opinnäytetyössä syvennyttiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen menetelmin terveydenhoitajan toteuttamaan nikotiinituotteiden käyttöön liittyvään neuvontaan sekä lopettamisen tukeen. Lisäksi opinnäytetyössä selvitettiin, millaisia ohjauskeinoja terveydenhoitajalla on mahdollisuus käyttää työssään opiskelijoiden nikotiinituotteiden käytön ennaltaehkäisyssä.

Terveydenhoitotyössä korostuvat terveyden edistäminen, vastuullisuus ja vuorovaikutustaidot. Terveydenhoitajat ovatkin avainasemassa päihteiden ja nikotiinituotteiden käytön puheeksi otossa nuorten kanssa. Nikotiinituotteiden kokeilua sekä niiden käytön aloittamista tulee ennaltaehkäistä: vähäinenkin käyttö on huomattava uhka nuoren terveydelle.

Varhainen puuttuminen ja keskustelu terveydenhuollon ammattilaisen kanssa voi auttaa nuorta tiedostamaan ongelman ja aloittamaan elintapamuutoksen.

Kurtin ja Mäenpään kirjallisuuskatsauksen mukaan nikotiinittomuustyön toteutus ammatillisissa oppilaitoksissa on haasteellista ja monissa oppilaitoksissa resurssit eivät ole riittäviä. Opiskelijat eivät pidä terveydenhoitajan tukea uskottavana ja kokevat terveydenhoitajan etäisenä. Terveydenhoitajat taas kokevat resurssien rajallisuuden vaikeuttavan neuvonta- ja ohjaustyötä. He toivovat enemmän aikaa ennaltaehkäisevään työhön.

Ammatillisen oppilaitoksen terveydenhoitajat mieltävät kuitenkin nikotiinituotteisiin liittyvän neuvonnan oleellisena osana työnkuvaansa, vaikka toteavat käytännössä aihetta käsiteltävän enimmäkseen terveystarkastuksissa tai erilaisissa koulun teematapahtumissa. Tutkimusten mukaan ne terveydenhoitajat, jotka työskentelevät oppilaitoksen tiloissa, kokevat järjestelyn helpottavan nikotiinittomuustyötä.

Mielenkiintoista on, että työtä helpottavia kartoitusvälineitä ei käytetä säännönmukaisesti: vain neljä prosenttia terveydenhoitajista käyttää terveystarkastuksissa nikotiiniriippuvuustestiä säännöllisesti, 51 prosenttia käyttää testiä tarvittaessa, ja lähes 50 % harvoin tai ei koskaan.

Tutkimuksissa on selvinnyt, että nuoret kokevat koulun oppilashuollon ammattilaisten roolin tupakoinnin lopettamisen tukemisessa etäiseksi.

Ammattilaisilla ei ajatella olevan ole ”oikeita vaikutusmahdollisuuksia”, vaan nuorille koulun ammattilaiset ovat vieraita, joiden kanssa ei keskustella henkilökohtaisista asioista. Nuorten mukaan terveydenhoitajalla on kuitenkin oppilaitoksen ammattilaisista eniten vaikusta esimerkiksi tupakoinnin tai nuuskaamisen lopettamiseen.

Kohtaamisia ja ohjausta vaikeuttaa se, että terveydenhoitaja on saatavilla vain harvoin. Vaikka terveydenhoitajaa voisi tavata useammin, ammattiin opiskelevat nuoret eivät pääsääntöisesti hakisi tukea tupakoinnin tai nuuskaamisen lopettamiseen terveydenhoitajan vastaanotolta – nuoret kokevat lopettamisprosessin olevan enemmän kiinni omasta tahdosta, ei niinkään tiedosta.

Opinnäytetyön loppupohdinnassa todetaan, että nuorten tulisi saada tietoa nikotiinituotteiden terveyshaitoista niin terveydenhoitajalta kuin muiltakin oppilaitoksen henkilökunnalta. Neuvonnan ja ohjauksen tulee olla selkeästi nuorille kohdennettuja, jotta ne puhuttelevat heitä. Tällä hetkellä terveydenhoitajilla ei ole tarpeeksi aikaa paneutua ammattiin opiskelevien nuorten nikotiinittomuuden edistämiseen ja aidon vuorovaikutusyhteyden luomiseen.

Jotta opiskelijat saisivat tarvittavaa tukea terveydenhoitajalta, pitää vastaanotolle päästä matalla kynnyksellä ja terveydenhoitajan olla helposti lähestyttävä.

 

Ankkuripaikalla

Minna Salakari

Projektipäällikkö