Paras joululahja lapselle on päihteetön joulu

16.12.2020

Monen perheen joulunvietossa on omat perinteensä. Näin oli myös meillä. Joulunodotuksemme askelmerkit kulkivat melkein poikkeuksetta samaa tuttua rataa. Vanhempien valitus ja hampaiden kiristely alkoivat pitkään ennen jouluaattoa. Joulu kun maksoi, eikä rahaa ollut käyttää lahjoihin tai jouluateriaan. Arkena keittiöstä löytyi usein vain homeista leipää ja ketsuppia.

Aikuisten ruskeisiin, vihreisiin ja kirkkaisiin pulloihin ilmestyi jouluna kuitenkin aina jostain pätäkkää. Ja ne ilmestyivät perinteisesti kotiin, kuten varastosta haetut harvat joulukoristeet. Juomista piiloteltiin lapsilta, vaikka me tiesimme pelin hengen. Toki meilläkin oli joulupöydässä lopulta kinkut ja rosollit, joita ahmin hyvällä ruokahalulla.

Mitä lähemmäs jouluaattoa aika riensi, sen ahdistavammaksi ja jännittyneemmäksi tunnelma kotona kävi. Muissa perheissä odotettiin joulupukkia, meillä jännitettiin yhtä asiaa, josta ei saanut ääneen puhua. Toivetta, etteivät ne tule liian nopeasti liian känniin ennen joulutontun tuomia lahjoja eteiseen.

Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun isä sammuessaan kaatoi joulupöydän. Äidin silmät olivat siihen mennessä jo lasittuneet juomisesta jäätäviksi lasilautasiksi. Isän sammumiseen hän reagoi yhtäkkiä huutaen ääni kireänä naukumisena. Siitä merkistä tiesimme siskon kanssa livahtaa toiseen huoneeseen.

Pelon hiipiessä mieliimme jännitimme, ehdimmekö avata lahjat ennen H-hetkeä. Sitä, kun aikuisten joulujuhlat keittiössä saavuttavat kliimaksin. Kotona räjähti aina jouluriita kuin polttopullo olisi nakattu keittiöön. Lopulta alkoi kuulua kovaa huutoa ja mäiskettä.

Soitimme useana jouluna sopimuksesta isovanhemmille, jotka soittivat poliisit. Sitä hetkeä varten siskolla ja minulla oli omat salaiset jouluvalmistelut. Niihin kuului lähtörepun pakkaaminen valmiiksi.

Jompikumpi vanhemmista lähti poliisien mukana putkaan. Samalla meistä lähti jälleen uusi lastensuojeluilmoitus jonnekin, koska toinenkin vanhemmista oli umpikännissä kotona. Lähtiessään poliisit toivottivat hyvät joulut. Me vastasimme siskon kanssa mykistyneinä ja häpeissämme mielessämme heille joulun toivotuksen. Näkivätköhän naapurit ja kaverit poliisiauton pihassamme?

Jouluaaton viimeiset askelmerkit johtivat usein mummolan oven taakse. Jouluturvassa, kuiskasin siskolle ja iskin sille väsyneenä silmää. Meidän oikea joulumme alkoi, kun olin laskenut reppuni mummon eteisen lattialle.

Jokaisen lapsen joulumuistot eivät ole kultaisia, eikä tämä tarina ole valitettavasti aivan ainutlaatuinen. On selvä, että lapsuudessa koetut traumakokemukset heijastuvat pitkälle aikuisikään. Ne yhdistyvät merkittävällä tavalla aikuisiän mielenterveys- ja päihdeongelmiin. Lapsuuden turvattomista jouluista voi kasvaa ahdistavia aikuisiän pakkojuhlia.

Tilanteen ei tarvitse äityä jouluna yhtä pahaksi, kun yllä on kuvattu. Mutta. Me aikuiset unohdamme helposti, miten vähän päihteiden käytön määrällä tai AUDIT-pisteillä on lapselle väliä. Sekin, että aikuisella on omasta mielestään lievästi päihtyneenä rennompi tai hauskempi olo, voi olla lapsesta pelottavaa. Merkittävää lapsen silmin nähtynä on silloin turvallisen vanhemmuuden muuttuminen.

Lapsuuden jouluihin latautuu meillä kaikilla paljon unohtumattomia elämyksiä, tunteita ja muistoja. Siksi paras joululahja lapselle on päihteetön joulu. Ainoastaan me aikuiset voimme antaa sellaisen kokemuksen kaikille Suomen lapsille. Voimme pitää huolta siitä, että tänä jouluna jokainen lapsi saisi kokea aidon joulun taian.

 

Hyvää ja päihteetöntä joulua!

Jan Holmberg

Pt. tuntiopettaja, ANKKURI-asiantuntija