Miten nuorten hyvinvointia mitataan?

Vaikka nuorten hyvinvointi on kohentunut ja suurin osa nuorista voi hyvin, on eriarvoisuus edelleen vakava ongelma. Terveyserot kasvavat kaikissa väestöryhmissä, mutta nuorten kohdalla erot ovat huomattavia. Erityisesti ammattiin opiskelevat kokevat terveytensä heikommaksi ja heidän elintapansa ovat huonommat kuin esimerkiksi lukiolaisilla. Lapsuuden ja nuoruuden elinolot, opitut tavat ja terveystottumukset vaikuttavat läpi elämän.

Jotta nuorille voidaan tarjota tietoa, tukea ja terveyttä edistävää toimintaa, on olennaista tietää, mitä nuorille kuuluu, miten he voivat. Nuorten hyvinvoinnin mittaaminen – kuten hyvinvoinnin mittaaminen yleisestikin – on monimutkaista, sillä hyvinvointi itsessään on moniulotteinen käsite ja on selvää, että sitä ei voida mitata vain yhdellä mittarilla. Hyvinvoinnin mittaamisessa on useita tutkimusperinteitä, mutta karkeasti jaoteltuna mittaaminen voidaan jakaa objektiiviseen ja subjektiiviseen mittaamiseen. Objektiiviset mittarit viittaavat mitattavasta kohteesta riippumattomiin mittareihin, kun taas subjektiiviset mittarit huomioivat aina mittarin kohteen.

Jako voidaan tehdä myös myönteisen ja kielteisen mittaamisen välillä. Hyvinvointitutkimuksen soveltamat mittarit mittaavat siis joko hyvinvointitekijöitä tai niiden kääntöpuolta, kuten huono-osaisuutta, hyvinvoinnin vajeita tai syrjäytymisriskejä. Tätä menettelyä perustellaan sillä, että tutkijan on helpompi arvioida, mikä ihmiselle on vahingollista kuin sitä, mikä lisää hänen hyvinvointiaan.

Pohjoismaissa nuorten hyvinvoinnin mittaamisessa sovelletaan usein hyvinvoinnin kolmea ulottuvuutta, jotka perustuvat suomalaisen sosiologi Erik Allardtin (1993) teoriaan. Ulottuvuudet ovat elintaso, sosiaaliset suhteet tai psykososiaalinen hyvinvointi sekä itsensä toteuttaminen tai mielekäs tekeminen. Ulottuvuuksien nimet saattavat vaihdella, mutta taustalla on Allardtin hyvinvointiteoria (1976), jossa hyvinvoinnin ulottuvuudet on nimetty termeillä having (aineellinen elintaso), loving (sosiaaliset suhteet) ja being (itsensä toteuttaminen). Viimeiseen ulottuvuuteen kuuluu lisäksi alakohta doing, joka viittaa mielekkääseen tekemiseen ja toimeliaisuuteen.

Näihin ulottuvuuksiin perustuen nuorista saadaan tietoa monella tavalla: kyselyin, tilastoin ja rekisterein. Suomessa terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Kouluterveyskysely on koko maan kattava väestötutkimus, jossa kerätään laajasti tietoa nuorten hyvinvoinnista, terveydestä ja palveluista. Kysely tuottaa monipuolista ja luotettavaa, maakunnallista ja paikallista seurantatietoa eri ikäisten lasten ja nuorten hyvinvoinnista, terveydestä, koulunkäynnistä ja opiskelusta, osallisuudesta sekä avun saamisesta ja palvelujen tarpeisiin vastaavuudesta. Kouluterveyskysely toteutetaan joka toinen vuosi.

Kouluterveyskyselyn lisäksi hyvinvoinnin mittaamiseen voidaan käyttää esimerkiksi fyysiseen terveyteen ja toimintakykyyn laadittuja tunnettuja mieliala- ja masennusmittaria (BDI) ja alkoholinkulutusmittaria (AUDIT). Hyvinvoinnin peruspilareita, kuten unta, liikuntaa ja energiankulutusta, voidaan seurata ja mitata digitaalisten laitteiden avulla itsenäisesti tai laajemmin tutkimuskäytössä.

Oleellista olisi kuitenkin perustaa mittaaminen kohdekiinnostavuuteen – mitä nuorille kuuluu? Miten nuoret kokevat voivansa, miten he asennoituvat terveyteen ja päihteisiin, minkälaisia sosiaalisia suhteita heillä on ja miten he niistä huolehtivat, tai miten toimivat erilaisissa, tutuissa ja vieraissa tilanteissa? Näin saadaan kerättyä nuorista ja heidän elämäänsä vaikuttavista ilmiöistä kattavaa, laadullista tietoa. Tietoa, jonka pohjalta on helppo ja ehdottoman järkevä alkaa toteuttaa hyvinvointia kohentavaa terveyden edistämisen työtä.

ANKKURI-hankkeen asiantuntijatyöryhmän laatima pulistrukturoitu Nuoret, terveys, elintapa ja asenteet -kysely käynnistyy elo-syykuussa Turun ammatti-instituutin jokaisessa koulutalossa. Kyselyn tarkoituksena on selvittää ammattikoululaisten nuorten (15-29-vuotiaat) päihteiden, erityisesti nikotiinivalmisteiden, käyttöä ja käyttöön vaikuttavia asenteita. Tutkimustiedon avulla kehitetään osallistavia terveyden edistämisen menetelmiä nikotiinituotteiden käytön aloittamisen sekä käytön vähentämiseksi ja lopettamiseksi.

Huoli nuorista on siis jo johtanut johonkin konkreettiseen: hankkeen käynnistyttyä käynnistyvät muun muassa ammattikouluympäristöissä toteutuva Terveyskioski-toiminta ja nuortenraati-pienryhmätoiminta, joissa nuoria haastattelemalla ja nuorten kanssa toimien saadaan kattava käsitys heidän elämästään, tekemisistään, elintavoistaan ja hyvinvoinnistaan. Kohtaamalla nuoret ja olemalla aidosti läsnä, kysymällä oikeissa paikoissa oikeita kysymyksiä (joihin ei voi vastata vain kyllä tai ei!) saavutamme parhaan mahdollisen perustan nuorten hyvinvoinnin tukemiseen!

 

Ankkuripaikalla

Minna Salakari