Kolme kovaa koota nuorten hyvinvoinnin tukemiseksi

Sain pitää työpajaluennon AVIn järjestämässä nuorisotyön ammattilaisten koulutuksessa tällä viikolla. Aiheenani oli nuorten hyvinvoinnin tukeminen. Luennoijakutsussa minulta toivottiin kahta asiaa: että voisin pitää peräkkäin kaksi samanlaista tilaisuutta kahdelle eri pienryhmälle sekä sitä, että toisin esiin nimenomaan konkreettisia keinoja nuorten parissa toimimiseen. Ettei liikuttaisi liian ylätasolla. Uskalsin luvata molemmat.

Ensimmäisen ryhmän kanssa tapasimme livenä. Näin pitkästä aikaa ihmisiä. Iloisia kasvoja ja innokkaita oppijoita. Se tuntui hyvälle. Saimme aikaan ammattilaisten välistä keskustelua, yhteistä pohdintaa ja hersyvää naurua.

Olimme luoneet lyhyessä ajassa mielettömän yhteyden toinen toisiimme.

Koostin työpajaluentoni siten, että ensin kerroin hieman nuorten hyvinvoinnin nykytilasta. Kävimme läpi uusimman Kouluterveyskyselyn päätuloksia ja pohdimme niitä kokemustiedon valossa – mitä nuorille oikeasti kuuluu? Tämän jälkeen kävimme läpi itsetuntoa, sen kehitystä ja sitä, miten aikuinen (niin ammattilainen, vanhempi kuin kuka tahansa muu lähiaikuinen) voi tukea lapsen ja nuoren itsetuntoa.

Tämän jälkeen alkoi pienryhmätehtäväosuus. Jaoin noin 35 sote- ja kasvatusalan ammattilaista kolmeen pienempään ryhmään, joissa he saivat pohtia, millaisia työkaluja he työssään nuorten parissa käyttävät. Muistutin ennen tehtävän alkua, että ihan pienilläkin jutuilla on väliä. Nyt ei tarvinnut etsiä teoriaa, tutkittua tosiasiaa tai vastaavaa, vaan esitellä konkreettista tekemistä, toimintaa ja menetelmiä. Viidentoista minuutin tehtäväajan jälkeen kukin ryhmä esitteli oman fläppitaulunsa muille ryhmäläisille.

Minua hymyilytti. Olimme saaneet koottua kolme isoa paperia täyteen konkreettisia esimerkkejä siitä, miten nuorten kanssa voi toimia, minkälaisia menetelmiä kohtaamisissa voi käyttää ja miten ammattilainen voi tukea nuorten hyvinvointia. Ryhmien esitellessä tuotoksiaan, kirjasin ylös omalle fläppitaululleni kohokohdat ja perusajatukset.

Totesin, että kaikki ryhmät tekivät jo nyt työtä, joka perustuu kohderyhmälähtöisyyteen, palautteen antamiseen ja vastaanottamiseen sekä toiminnallisuuteen. Nämä ovat elementtejä, jotka johtavat usein parhaisiin kohtaamisiin.

Yhteisesti keskustelimme unelmista, tavoitteista ja monenlaisista harjoitteista. Kävimme lisäksi läpi pelillisyyden hyötyjä ja totesimme yhteen ääneen, että nuoret pitävät haasteista. Kaikenlainen yhdessä tekeminen mahdollistaa luottamuksellisen ja avoimen vuorovaikutussuhteen synnyn ammattilaisen ja nuoren välillä. Tämä on yksi edellytys hyvinvoinnille.

Koulutuksen lopuksi kehotin jokaista osallistujaa tallentamaan koulutuseväslaukkuunsa kolme kovaa koota nuorten parissa työskentelyyn: kohtaa, katso, kuuntele. Tällä triolla pääsee pitkälle. Kun nuori tulee kohdatuksi, nähdyksi ja kuulluksi, hän on vastaanottavainen kaikelle muulle, oli kyse sitten sieniretkestä, terveyspelin pelaamisesta tai elintapaohjauksesta. Joskus pelkkä läsnäolo riittää.

 

Ankkuripaikalla

Minna Salakari

projektipäällikkö