Juupas–eipäs – nuuskakeskustelu johdattelee aikuista harhaan
On se vaan nihkeää, kun pitää puhua nuoren kanssa biitistä, gäisistä, höröstä, möröstä, nöffestä, niksistä, snuffista, patesta, bronxista tai pasasesta. Rakkaalla nuuskalla on monta nimeä. Helposti ollaan suossa, juupas–eipäs-nuuskakeskustelussa:
Ensimmäisestä nuuskakokeilusta tulee hyvät kiksit.
Varmasti, mutta ei enää nuuskaamisen muodostuttua tavaksi tai riippuvuudeksi. Mistä muusta voisit saada elämääsi kiksejä, jottei tarvitsisi tunkea kasvavaan kehoon ja mieleen nikotiinituotetta? Ei kuulemma mistään.
Nuuskan käyttö on rentoa!
Väärin. Nuuskan käyttö ei ole rentoa. Se ei ole coolia, järkevää eikä rentouttavaa. Voitaisiinko siis keskustella siitä, mikä sinua ahdistaa ja stressaa niin paljon, että tässä elämäntilanteessa koet tarvitsevasi nuuskaa? Keksiä yhdessä keinoja, rauhoittaa tilanne tai ottaa aikalisä.
Nuorena koko maailma on vielä edessä ja avoinna, vaikka onkin korona. Ei tarvitse rynnätä aikuisten maailmaan, vaikka siltä vahvasti juuri tällä hetkellä tuntuisi. Trust me, olen ollut joskus nuori, vaikket sitä ihan helpolla uskoisikaan.
Aikuiset eivät tajua, että nuuska nyt vaan on nuorten juttu.
Ei pidä paikkaansa. Länsimaissa nuuskaa ovat aiemmin käyttäneet lähinnä Pohjois-Amerikan ja Pohjoismaiden syrjäseutujen vanhat äijät. Syljeskelleet sielunvoidettaan ihan niille tarkoitettuihin sylkykuppeihin. Eikö olekin ällöttävää? (Nenänuuskan käyttöhistoriasta en uskalla edes mainita mitään.)
Suusyövän lisäksi ruokatorvi- ja maha- sekä haimasyövän vaaran suurenemisesta on nuuskan käyttäjillä näyttöä. Sekään ei kuulemma haittaa, koska:
kerran täällä vaan eletään!
Mutta. Aikuiselle nuori on ainutlaatuinen ja rakas. Sen kerran, kun täällä eletään, niin hänelle haluaa vain parasta. Ei toivo ainakaan turhia terveysriskejä tai vaivoja.
Kaikki lätkänpelaajatkin käyttävät nuuskaa.
Eipäs.
Voin heti luetella nimeltä jääkiekkoilijoita ja muita urheilijoita, jotka ovat tiukasti nikotiinituotteita vastaan. Nikotiini esimerkiksi supistaa verisuonia. Kehittyvä lihas ei saa happea ja ravinteita normaalisti. Palautuminen hidastuu. Lihaskestävyys, voima ja massa vähenevät ja suorituskyky laskee. Siksi nuuskaava urheilija ei ainakaan terveenä huipulle tähtää.
Seuraavaksi tulee klassikkotemppu, jota käytin itsekin aikanani vanhempieni painostamiseen.
Kun kaikki muutkin käyttävät nuuskaa.
Kyseessä on virheargumentoinnin lajeista suosituimmuuteen vetoaminen. Meidän aikuisten lisäksi myös nuoria näyttää vaivaan raastava FOMO (fear Of Missing Out). Pelko siitä, että jää jostain coolista paitsi. Ei mene läpi.
Aikuista on vain toteltava, noh, koska elämänkokemus.
Mitä tässä patsastelemaan. Käytinhän minäkin kaltevan pinnan argumenttia eli vastustin nuoren nuuskan käyttöä väittämällä, että sen hyväksyminen käynnistäisi huonoon terveydentilaan johtavan seurausten ketjun. Mistä minä sen tiedän, jos tämä onkin vain nuuskan kokeiluvaihe? Kapinaa, joka menee pian ohi.
Tässä kohdin on ravisteltava itsensä hereille. Alaikäisen nuuskan käyttö on laitonta.
Näistä tilanteista jää käteen juupas–eipäs-nuuskakeskustelu. Paremminkin olisi voinut mennä. Seuraavaksi on kai otettava käyttöön superinhokit: kiristys, uhkailu ja lahjonta. Mikset sinä voisi olla vielä se neljävuotias, jonka sai napattua niin helposti pahanteosta reppuselkään?
Kuulostaako tutulta?
Ankkuripaikalla
Jan Holmberg
tuntiopettaja, ANKKURI-asiantuntija