Ammattikoululaisen vanhemmalle positiivista tukea, kiitos!

19.02.2021

Kuinka moni ammattikoulussa opiskelevan vanhempi tietää, mitä hänen lapselleen ihan oikeasti kuuluu? Puhuu syvällisesti ja syventyen mielenterveyden ylläpitämisestä tai aivoterveydestä. Siitä, miten aivot saavuttavat lopullisen rakenteen ja toimintakyvyn vasta noin 25-vuotiaana. Ja siitä, että ainakaan ennen sitä aivoihin ei kannata kaataa mitään päihdettä tai nikotiinituotetta.

Sanotaan, että koti on kunnan ehkäisevän mielenterveys- ja päihdetyön tärkein yksikkö.

Millaiset eväät itsenäistyvä nuori kotoa saa? Vanhemmat voivat olla varsinkin täysi-ikäistyvän nuoren kanssa monen edessä, arkisten ilojen, surujen, päihteidenkäytön ja itsenäistymisen keskellä. Siitä syystä vanhemmuus onkin yksi maailman rankimmista hommista. Toisaalta se on myös kaikkein palkitsevin.

Tutkimuksista nousee yhä uudelleen esiin sama havainto: ammattikoulussa opiskelevien nuorten terveys on koettu saman ikäisiä lukiolaisia heikommaksi. Ammattikouluopiskelijoilla on myös suuremmat riskit syrjäytyä ja ajautua päihdekokeiluihin tai päihteidenkäyttäjäksi. Koulu ei pysty yksin vaikuttamaan asiaan. Nuori tarvitsee puuttuvaa, muttei tukahduttavaa, vanhemmuutta.

Puhumme paljon siitä, miten vanhemmat ja nuoret tarvitsevat tietoa ja tukea. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Jo yksi kysymys voi saada vanhemmat kaivautumaan mielipidepoteroihinsa. Ehkäistäänkö kotona päihteitä tarjoamalla riskialttiita päihdekokeiluja muualla? Vastaa vanhempi kysymykseen mitä tahansa, hän vannoo tietävänsä, mikä omalle lapselle on parhaaksi. Samoin ajattelee myös nuori itse.

Miten tieto ja tuki muuttuvat vanhemman ja nuoren elämässä terveysteoiksi?

Jokainen nyökyttelee varmasti päätään tuodessani esiin seuraavan asian: on tärkeää puuttua nuoren tekemisiin ennen kuin päihteiden käyttö riistäytyy hallinnasta. Mutta kuka käytännössä tekee mielenterveys- ja päihdehäiriöitä ehkäisevää työtä ammattikoulussa joka ikisen nuoren kanssa?

Osaammeko me palkita nuorta vaikkapa siitä, ettei hän polta tupakkaa tai käytä päihteitä, arvosanat ovat kohdillaan ja hän menestyy valitsemallaan tiellä elämässä? Kun hän ratkoo arkisia ongelmia osaavasti ja pitää huolta hyvinvoinnistaan. Kenen ovi kotona, koulussa, harrastuksissa tai kaveripiirissä on aina raollaan, jos opiskelussa tai elämässä alkaa kertyä taakkaa jaettavaksi?

Pystymmekö me aikuiset olemaan hereillä silloin, kun meitä eniten nuoren elämässä kaivataan?

Epäilen, että liian usein me aikuiset kiinnostumme tosissaan nuoresta vasta silloin, kun koulusta kertyy nippu poissaoloja tai elämä menee päihteiden kanssa sekoiluksi. Se on liian myöhään. Nuoren elämä voi mennä muutamassa viikossa sekaisin, kun omat mielen voimavarat ovat heikoilla. Läsnä olevia aikuisia tarvitaan nuoren elämässä aina. Silloinkin, kun aikuisen mielipide on nuoresta turhasta rageemista.

Nyt ammattikoulun aikuisille ja ammattikoulua käyvien vanhemmalle tarvitaan positiivista tukea, kiitos! Kysymys kuuluu: Miten luomme sellaisen kasvatusmateriaalin, josta on oikeasti hyötyä arjen tilanteissa? Onko sinulla hyviä ideoita? ANKKURI-hankkeessa kuulisimme niistä mieluusti.

 

Ankkuripaikalla

Jan Holmberg

Pt. tuntiopettaja, ANKKURI-asiantuntija