Nikotiinituotteet ovat ammattikoulutuksen vitsaus – motivaatio korkealla Ankkuri-hankkeessa
Joka kerta, kun sosiaali- ja terveysalan koulua johtava henkilö saa käsiinsä viimeisimmät tilastotutkimustulokset tupakoinnin määrästä omassa yksikössään, joutuu hän kurtistamaan syvästi kulmiaan. On aina tiedetty, että ammatillisen perustason koulutustaustalla tupakointi on yleisempää kuin ylemmillä tasoilla, ja vähenee sen myötä, kun koulutusta hankitaan lisää.
Silti pari asiaa tässä vallitsevassa asian laidassa ärsyttää oikein erityisesti. Ensimmäinen on tupakoitsijoiden loogisuuden puute; jos opiskelet terveysalaa eli huolehtimaan toisten terveydestä ja hyvinvoinnista, mikset itse välitä omasta terveydestäsi. Toinen on se, että pistää hirmuisesti kateeksi lukioille. Niiden opiskelijoissa tupakoitsijoita ei juuri ole.
Mikäli nykymeno jatkuu, tulee pian tutkimustenkin johtopäätökseksi, että mikäli hankit ammatillisen peruskoulutuksen, tulet kärsimään todennäköisesti tupakkatuotteiden haitoista jossain vaiheessa elämääsi. Tämä ei kerta kaikkiaan käy, ja kehitys on pysäytettävä.
On meillä lukioiden kanssa yhteinenkin ongelma: nuorten sauhuttelu on vaihtumassa nuuskan käyttöön. Sekin kehitys on tuhoisaa, sillä käytetyn nikotiinin määrä moninkertaistuu siirtymällä tupakasta nuuskaan. Nykytilaa kuvaavia tuloksia tarkkailemme erityisesti kouluterveyskyselyllä, joka on Suomen kunnissa laajasti käytössä ja sisältää paljon hyödynnettävää dataa.
Jo useampi aikaisempi hanke, viimeisimpänä esimerkiksi Savossa toteutettu Nikotiiniton amis (Namis), on päätynyt tulokseen, jossa tupakkapoliisin roolista irtautumalla ollaan saatu hyviä tuloksia. Koulun johto joutuu virkansa puolesta kuitenkin olemaan sikäli kaksijakoisessa roolissa, että sääntöjen noudattamisen seuranta ja niistä tarvittaessa huomauttaminen on velvollisuutemme. Jopa tupakkalain valvonta oppilaitoksessa on sälytetty meille.
Myös kun opiskelijoilta kysyy, mikä auttaisi teitä vähentämään tupakointia (koulun alueella), saa vastaukseksi usein: kunnon rangaistukset.
Mutta jos vaikuttavuuden kannalta asiaa pohtii, on varmasti parasta yrittää vaikuttaa huonoihin houkutuksiin ja tapoihin keksimällä vaikka välituntitupakoinnin tilalle muuta mielekkäämpää tekemistä. Tätä tekemistä lähihoitajakoulutuksen viimeisen vuoden opiskelijat kehittelevät yhdessä ykkösten kanssa. Tämän ”iskuryhmän” into ei voi olla tarttumatta. Toivomme positiivisen mallin lähes valmistumassa olevista savuttomista ja nuuskattomista saman alan opiskelijoista tarttuvan. Väärien käsitysten oikaisu on myös koulun kasvatustehtävä ja ainakin suunhoidon valmistumassa olevat opiskelijat ovat asiantuntijoita tässä hankkeenkin tavoitteisiin kuuluvassa asiassa.
Onko mahdotonta ajatella, että kouluaikaan nikotiinituotteiden käyttö puolittuisi hankeaikana kolmessa vuodessa? En usko, koska terveellisten elämäntapojen esiinmarssi on vasta alkanut. Ympäristö- ja wellness-tietoisuus kasvaa nuorten keskuudessa ja fiksuista naruista vetämällä ammatillisessa koulutuksessa vietetty noin kolme vuotta, on nuorten elämässä erittäin vaikuttavaa aikaa.
Hankalimmaksi koen tällä hetkellä työpaikoilta saadun mallin tupakointiin. Jos tauot vain vietetään aina tupakkapaikalla parhaiden juttujenkin vielä siivittämänä, en ihmettele tupakoinnin aloittamista yhtään. Tähän kun joku keksii vaikutuskanavan, voi sitä luonnehtia ”jackpotiksi”!
Koronakevät 2020 suitsi mukavasti sosiaalista pakkoa tupakointiin. Tupakointi saattoi jopa vähetä, mutta lähiopetuslukukauden taas alettua, vaikutus ei valitettavasti vaikuta jääneen millään lailla pysyväksi.
Kalle Ojanen
Koulutuspäällikkö
Turun ammatti-instituutti
Kirjoittaja on toinen Turun ammatti-instituutin sosiaali- ja terveysalan koulutuspäälliköistä eli kampuspäälliköistä, joka on viime aikoina alkanut kantaa huolta erityisesti kahdesta asiasta: työvoiman riittävyydestä ja opiskelevan ikäluokan yleiskunnosta. Hän antaa nappivaihdolla kapulan Liikkuva toinen aste –hankkeen koordinaattorille Sofia Hilskalle, joka saa seuraavan blogivuoron.